Tänä jouluna olen ollut jouluapulaisena postilla, lajittelemassa joulukortteja. Työpäivä kuluu seuraavanlaisesti: hae sininen laatikko, heittele laatikossa olevat kortit ja kirjeet postinumeroiden mukaan niille kuuluviin lokeroihin, hae uusi sininen laatikko, heittele taas laatikossa olevat kortit ja kirjeet postinumeroiden mukaan niille kuuluviin lokeroihin. Tämä toistuu ja toistuu. Siinä korttien heittelyn ja kipeytyneen selän voivottelun lomassa ehtii pohdiskella monia asioita: missä sijaitsee paikkakunta nimeltä Letku, entäs Matku, kuinka PALJON näitä kortteja oikein lähetetään, miten on mahdollista, että lähes poikkeuksetta kaikki ne miljoonat kortit pääsevät uusille omistajilleen jouluun mennessä... Kortteihin liittyvien kysymysten ohella on ehtinyt mietiskellä myös kaikkia mahdollisia kysymyksiä elämän ja kuoleman väliltä.
Kun työni postilla aloitin, mainitsin työkaverilleni, että ainut toiveeni tulevalle työjaksolle on se, että vastaan tulisi kirje, joka on suunnattu Joulupukille. Luulin, että toiveeni toteutuminen olisi itsestäänselvyys, ja että joulupukille suunnattuja kirjeitä tulisi vastaan joka päivä. Näin ei kuitenkaan ollut.
Postin nettisivuilta löysin pienen tietopaketin joulupukille lähetetyistä kirjeistä. Lukumäärää pukille saapuneista kirjeistä posti on alkanut seuraamaan vasta vuodesta 1958 lähtien. Kirjeet pitävät useimmiten sisällään piirrustuksia pukille, sekä tietysti lahjatoiveita. Ahkerimpia kirjeen lähettelijöitä ovat Englantilaiset, mutta kirjeitä tulee paljon myös Puolasta, Ranskasta, Venäjältä ja Japanista.
(kuva postin sivuilta)
Tänään, viimeisenä työpäivänäni se kuitenkin tapahtui. Tadaaaaa "JOULUPUKKI, KORVATUNTURI". Ette uskokaan kuinka kovin mieleni teki avata kirje, ja kurkistaa mitä toiveita kirje piti sisällään. Laitoin kuitenkin kirjeen maltillisesti sivuun. Päällimmäisenä huolena minulla lähinnä oli, että ehtiikö kirje Korvatunturille jouluun mennessä!
