Pacman-kuume

Jes, taas on löytynyt YouTubesta jotain aivan mahtavaa. Ja on tä ehkä vähän WTF!

"Mä pidän tv:ni auki vielä kun on yö, siis pelaa kanssain mun ja paha aave syö".

Joulupukki, Korvatunturi

Tänä jouluna olen ollut jouluapulaisena postilla, lajittelemassa joulukortteja. Työpäivä kuluu seuraavanlaisesti: hae sininen laatikko, heittele laatikossa olevat kortit ja kirjeet postinumeroiden mukaan niille kuuluviin lokeroihin, hae uusi sininen laatikko, heittele taas laatikossa olevat kortit ja kirjeet postinumeroiden mukaan niille kuuluviin lokeroihin. Tämä toistuu ja toistuu. Siinä korttien heittelyn ja kipeytyneen selän voivottelun lomassa ehtii pohdiskella monia asioita: missä sijaitsee paikkakunta nimeltä Letku, entäs Matku, kuinka PALJON näitä kortteja oikein lähetetään, miten on mahdollista, että lähes poikkeuksetta kaikki ne miljoonat kortit pääsevät uusille omistajilleen jouluun mennessä... Kortteihin liittyvien kysymysten ohella on ehtinyt mietiskellä myös kaikkia mahdollisia kysymyksiä elämän ja kuoleman väliltä.

Kun työni postilla aloitin, mainitsin työkaverilleni, että ainut toiveeni tulevalle työjaksolle on se, että vastaan tulisi kirje, joka on suunnattu Joulupukille. Luulin, että toiveeni toteutuminen olisi itsestäänselvyys, ja että joulupukille suunnattuja kirjeitä tulisi vastaan joka päivä. Näin ei kuitenkaan ollut.

Postin nettisivuilta löysin pienen tietopaketin joulupukille lähetetyistä kirjeistä. Lukumäärää pukille saapuneista kirjeistä posti on alkanut seuraamaan vasta vuodesta 1958 lähtien. Kirjeet pitävät useimmiten sisällään piirrustuksia pukille, sekä tietysti lahjatoiveita. Ahkerimpia kirjeen lähettelijöitä ovat Englantilaiset, mutta kirjeitä tulee paljon myös Puolasta, Ranskasta, Venäjältä ja Japanista. 

(kuva postin sivuilta)

Tänään, viimeisenä työpäivänäni se kuitenkin tapahtui. Tadaaaaa "JOULUPUKKI, KORVATUNTURI". Ette uskokaan kuinka kovin mieleni teki avata kirje, ja kurkistaa mitä toiveita kirje piti sisällään. Laitoin kuitenkin kirjeen maltillisesti sivuun. Päällimmäisenä huolena minulla lähinnä oli, että ehtiikö kirje Korvatunturille jouluun mennessä!

Joulu, aawww!

Olin tänään jouluostoksilla. Oikeastaan inhoan tuota puuhaa. Lahjoja on kivaa antaa, varsinkin jos ne ovat niiden saajoilleen mieluisia, mutta ostoskeskuksissa toppatakissa pyöriminen vie iloisen joulumielen melkoisen kauas. Kaupungilla kierrellessäni innostuin kiutenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun löysin huikeaa Hello Kitty-joulupaperia. Jee, Laura 21 v.

Bongasin tänään myös Coldplayn uuden joulukappaleen. Se on yksi iso AAWWW!

It takes a fool to remain sane

Huoh, tänään on ollut harvinaisen raivostuttava päivä (tähän perään pitkä rivi voimasanoja). Kaikki alkoi siitä kun heräsin myöhässä ja jouduin lähtemään hirmuisella kiireellä. Kun lähdin ulos asunnostani ja olin sulkemassa ovea, tajusin, että avaimet olivat sisällä. Tajusin tämän kuitenkin liian myöhään -juuri kun ovi oli kopsahtanut kiinni. Tämän tapahtuman seurauksena koko päivän mukanani liiteli sarjakuvista tuttu musta pilvi. Olen mököttänyt lähes koko päivän. Tiedättekö sen tunteen, kun kaupungilla kulkiessa tekee mieli irvistää ja näyttää keskaria rattaissa hymyilevälle lapselle. Se tunne kuvastaa hyvin päivääni.

Onneksi törmäsin kuitenkin vanhaan tuttuun videoon, jonka olin jo ehtinyt unohtaa, ja jossa esiintyvä panda hurmaa minut aina. Video sopii kaiken lisäksi päivääni aivan täydellisesti.



Loppuun vielä mielestäni yksi ehkä kaikkien aikojen parhaimmista kappaleista. Ihan vain kunnioittaakseni The Arkin ensi vuonna täyttyvää 20-vuoden ikää ja päätöstä lopettamisesta (vaikka se riipaisevalta tuntuukin).




Kylmät väreet!