Jes, taas on löytynyt YouTubesta jotain aivan mahtavaa. Ja on tä ehkä vähän WTF!
"Mä pidän tv:ni auki vielä kun on yö, siis pelaa kanssain mun ja paha aave syö".
keskiviikko 29. joulukuuta 2010
maanantai 20. joulukuuta 2010
Joulupukki, Korvatunturi
Tänä jouluna olen ollut jouluapulaisena postilla, lajittelemassa joulukortteja. Työpäivä kuluu seuraavanlaisesti: hae sininen laatikko, heittele laatikossa olevat kortit ja kirjeet postinumeroiden mukaan niille kuuluviin lokeroihin, hae uusi sininen laatikko, heittele taas laatikossa olevat kortit ja kirjeet postinumeroiden mukaan niille kuuluviin lokeroihin. Tämä toistuu ja toistuu. Siinä korttien heittelyn ja kipeytyneen selän voivottelun lomassa ehtii pohdiskella monia asioita: missä sijaitsee paikkakunta nimeltä Letku, entäs Matku, kuinka PALJON näitä kortteja oikein lähetetään, miten on mahdollista, että lähes poikkeuksetta kaikki ne miljoonat kortit pääsevät uusille omistajilleen jouluun mennessä... Kortteihin liittyvien kysymysten ohella on ehtinyt mietiskellä myös kaikkia mahdollisia kysymyksiä elämän ja kuoleman väliltä.
Tänään, viimeisenä työpäivänäni se kuitenkin tapahtui. Tadaaaaa "JOULUPUKKI, KORVATUNTURI". Ette uskokaan kuinka kovin mieleni teki avata kirje, ja kurkistaa mitä toiveita kirje piti sisällään. Laitoin kuitenkin kirjeen maltillisesti sivuun. Päällimmäisenä huolena minulla lähinnä oli, että ehtiikö kirje Korvatunturille jouluun mennessä!
Kun työni postilla aloitin, mainitsin työkaverilleni, että ainut toiveeni tulevalle työjaksolle on se, että vastaan tulisi kirje, joka on suunnattu Joulupukille. Luulin, että toiveeni toteutuminen olisi itsestäänselvyys, ja että joulupukille suunnattuja kirjeitä tulisi vastaan joka päivä. Näin ei kuitenkaan ollut.
Postin nettisivuilta löysin pienen tietopaketin joulupukille lähetetyistä kirjeistä. Lukumäärää pukille saapuneista kirjeistä posti on alkanut seuraamaan vasta vuodesta 1958 lähtien. Kirjeet pitävät useimmiten sisällään piirrustuksia pukille, sekä tietysti lahjatoiveita. Ahkerimpia kirjeen lähettelijöitä ovat Englantilaiset, mutta kirjeitä tulee paljon myös Puolasta, Ranskasta, Venäjältä ja Japanista.
Postin nettisivuilta löysin pienen tietopaketin joulupukille lähetetyistä kirjeistä. Lukumäärää pukille saapuneista kirjeistä posti on alkanut seuraamaan vasta vuodesta 1958 lähtien. Kirjeet pitävät useimmiten sisällään piirrustuksia pukille, sekä tietysti lahjatoiveita. Ahkerimpia kirjeen lähettelijöitä ovat Englantilaiset, mutta kirjeitä tulee paljon myös Puolasta, Ranskasta, Venäjältä ja Japanista.
(kuva postin sivuilta)
Tänään, viimeisenä työpäivänäni se kuitenkin tapahtui. Tadaaaaa "JOULUPUKKI, KORVATUNTURI". Ette uskokaan kuinka kovin mieleni teki avata kirje, ja kurkistaa mitä toiveita kirje piti sisällään. Laitoin kuitenkin kirjeen maltillisesti sivuun. Päällimmäisenä huolena minulla lähinnä oli, että ehtiikö kirje Korvatunturille jouluun mennessä!
torstai 9. joulukuuta 2010
Joulu, aawww!
Olin tänään jouluostoksilla. Oikeastaan inhoan tuota puuhaa. Lahjoja on kivaa antaa, varsinkin jos ne ovat niiden saajoilleen mieluisia, mutta ostoskeskuksissa toppatakissa pyöriminen vie iloisen joulumielen melkoisen kauas. Kaupungilla kierrellessäni innostuin kiutenkin viimeistään siinä vaiheessa, kun löysin huikeaa Hello Kitty-joulupaperia. Jee, Laura 21 v.
Bongasin tänään myös Coldplayn uuden joulukappaleen. Se on yksi iso AAWWW!
Bongasin tänään myös Coldplayn uuden joulukappaleen. Se on yksi iso AAWWW!
keskiviikko 8. joulukuuta 2010
It takes a fool to remain sane
Huoh, tänään on ollut harvinaisen raivostuttava päivä (tähän perään pitkä rivi voimasanoja). Kaikki alkoi siitä kun heräsin myöhässä ja jouduin lähtemään hirmuisella kiireellä. Kun lähdin ulos asunnostani ja olin sulkemassa ovea, tajusin, että avaimet olivat sisällä. Tajusin tämän kuitenkin liian myöhään -juuri kun ovi oli kopsahtanut kiinni. Tämän tapahtuman seurauksena koko päivän mukanani liiteli sarjakuvista tuttu musta pilvi. Olen mököttänyt lähes koko päivän. Tiedättekö sen tunteen, kun kaupungilla kulkiessa tekee mieli irvistää ja näyttää keskaria rattaissa hymyilevälle lapselle. Se tunne kuvastaa hyvin päivääni.
Onneksi törmäsin kuitenkin vanhaan tuttuun videoon, jonka olin jo ehtinyt unohtaa, ja jossa esiintyvä panda hurmaa minut aina. Video sopii kaiken lisäksi päivääni aivan täydellisesti.
Loppuun vielä mielestäni yksi ehkä kaikkien aikojen parhaimmista kappaleista. Ihan vain kunnioittaakseni The Arkin ensi vuonna täyttyvää 20-vuoden ikää ja päätöstä lopettamisesta (vaikka se riipaisevalta tuntuukin).
Kylmät väreet!
Onneksi törmäsin kuitenkin vanhaan tuttuun videoon, jonka olin jo ehtinyt unohtaa, ja jossa esiintyvä panda hurmaa minut aina. Video sopii kaiken lisäksi päivääni aivan täydellisesti.
Loppuun vielä mielestäni yksi ehkä kaikkien aikojen parhaimmista kappaleista. Ihan vain kunnioittaakseni The Arkin ensi vuonna täyttyvää 20-vuoden ikää ja päätöstä lopettamisesta (vaikka se riipaisevalta tuntuukin).
Kylmät väreet!
maanantai 29. marraskuuta 2010
Joulu 6
Tsadaam, siinä se on, ensimmäinen ikioma joulukuuseni. Se on pieni ja se on muovia, mutta rakastan sitä silti. Koristeiksi pikkuruinen kuuseni sai helminauhaa, hopeisia palloja ja jouluvalot. Jeee, olen niin onnellinen joulukuusen omistaja.
Enkä ole muuten ainut, jonka on jo vallannut joulumieli. Eilen iltapäivällä bussissa istui tonttulakkipäinen mies. Olivat kai firman pikkujoulut venahtaneet sunnuntain puolelle.
sunnuntai 28. marraskuuta 2010
Yksi toivomus
Istuskelin tänään kahvilassa veljeni kanssa. Siinä rupattelun lomassa pöytämme viereen tuli pieni tyttö. Hänellä oli kädessään jätskiannoksesta tullut puinen koristetikku, jonka päässä oli kimaltelevia narusia. Tyttö sanoi minulle että "saat esittää yhden toivomuksen". Hetken mietittyäni päädyin toivomaan joulurauhaa. Tyttö heilautti koristetikkuaan, sanoi "simsalabim" ja kertoi toiveeni toteutuvan.
AAWWWW!!
AAWWWW!!
perjantai 26. marraskuuta 2010
Taloyhtiön avoimet ovet
Naapurustossani asuu lähes poikkeuksetta kummallista porukkaa. Näihin kummajaisiin ei voi laskea mukaan nuorta miestä, joka muutama päivä sitten ystävällisesti varoitteli minua vaarallisesta pyöräilykelistä, alakerran mukavaa pariskuntaa, jonka miehen tapaa usein sunnuntai-aamupäivisin silmät punottaen pitsalaatikko kädessä tai yläkerran tyttöä, joka kerran sanoi muutamat lohduttavat sanat kun istuin rappukäytävässä oveni ulkopuolella avaimetta.
Mutta mitä niihin kummajaisiin tulee. Alhaalla asuu poika, joka ilman kummempia selityksiä on typerys. Yläkerrassa on lapsiperhe, jonka lapset ovat suloisia, mutta vanhemmat ovat yrmeitä, tuskin vastaavat kun rappukäytävässä heitä tervehdin. Kerran rapussa oli lappu jossa ilmoitettiin talossamme suoritettavasta roolipelistä, ja kas kummaa, minähän satuin rappukäytävään samaan aikaan keskiakaisissa vaatteissa haahuilevien larppaajien kanssa. Kaikista lämpimimmät välit minulla on seinänaapureideni kanssa, jotka asuvat TOISESSA RAPUSSA. Tupareitani pitäessä he vaivautuivat TOISESTA RAPUSTA asti ilmoittamaan, että musiikki ja puheen taso on nyt aivan liian kovalla.
Vihasinpa, tai rakastinpa naapureitani kuinka paljon tahansa, on minulla silti hyvä, tai oikeastaan loistava idea. Olen nimittäin ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisessa taloyhtiössä tulisi järjestää kerran vuodessa avoimet ovet. Sellainen päivä, jolloin pääsisi vapaasti tutustumaan muiden koteihin. Yhden päivän vuodesta koko talo olisi yhtä, ja rappukäytävässä voisi juosta sukkasillaan asunnosta toiseen ja jäädä mukavimpaan asuntoon pullakahville. Olen varma että oppisin ymmärtämään alakerran typerys-poikaa, larppaajia ja tympeitä perheenisiä ja äitejä paremmin jos pääsisin kurkistamaan heidän maailmaansa, edes hetkeksi.
Ideani on huikea! Eikö olekin? Ohoi isännöitsijä, kuuletko ehdotukseni!
Mutta mitä niihin kummajaisiin tulee. Alhaalla asuu poika, joka ilman kummempia selityksiä on typerys. Yläkerrassa on lapsiperhe, jonka lapset ovat suloisia, mutta vanhemmat ovat yrmeitä, tuskin vastaavat kun rappukäytävässä heitä tervehdin. Kerran rapussa oli lappu jossa ilmoitettiin talossamme suoritettavasta roolipelistä, ja kas kummaa, minähän satuin rappukäytävään samaan aikaan keskiakaisissa vaatteissa haahuilevien larppaajien kanssa. Kaikista lämpimimmät välit minulla on seinänaapureideni kanssa, jotka asuvat TOISESSA RAPUSSA. Tupareitani pitäessä he vaivautuivat TOISESTA RAPUSTA asti ilmoittamaan, että musiikki ja puheen taso on nyt aivan liian kovalla.
Vihasinpa, tai rakastinpa naapureitani kuinka paljon tahansa, on minulla silti hyvä, tai oikeastaan loistava idea. Olen nimittäin ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisessa taloyhtiössä tulisi järjestää kerran vuodessa avoimet ovet. Sellainen päivä, jolloin pääsisi vapaasti tutustumaan muiden koteihin. Yhden päivän vuodesta koko talo olisi yhtä, ja rappukäytävässä voisi juosta sukkasillaan asunnosta toiseen ja jäädä mukavimpaan asuntoon pullakahville. Olen varma että oppisin ymmärtämään alakerran typerys-poikaa, larppaajia ja tympeitä perheenisiä ja äitejä paremmin jos pääsisin kurkistamaan heidän maailmaansa, edes hetkeksi.
Ideani on huikea! Eikö olekin? Ohoi isännöitsijä, kuuletko ehdotukseni!
keskiviikko 24. marraskuuta 2010
Intiaanikesä?
En ole vielä pystynyt sisäistämään sitä, että kesä on loppunut. Superkesä 2010 on jättänyt sisälleni pienen kytevän toivon siitä, että intiaanikesä iskee vielä näin kolme kuukautta myöhässä. Kesälipsut ja hellehatut vein vintille vasta viikko sitten. Tänään lumipyryssä tarpoessa oli kuitenkin myönnettävä, että nyt on talvi. Onneksi löytyy musiikkia muistuttamaan, että vuodenaika nimeltä kesä on olemassa.
tiistai 23. marraskuuta 2010
Kova kingi sä oot
Youtube-videot on yksi lempiharrastuksistani. Kaikkien aikojen youtube-lempparini on ehdottomasti tenavatähti-Daralee Jumpsenin video Onks Tiina kotona. Tänään Daralee sai kuitenkin kilpailijan.
Aika reteetä porukkaa, mistäköhän on moinen jengi kasaan saatu.
Niin, ja miten noi jäätelöannokset liittyy mihinkään?
sunnuntai 21. marraskuuta 2010
Los mandarinos
Omnomnom. Kuten joka talvi, myös tänä talvena olen hurahtanut mandariineihin. Ainut huono puoli: se sormiin pinttyvä haju.
lauantai 20. marraskuuta 2010
Näppärät aurinkolasiläpät
Olen luullut, että silmälaseja aurinkolasiläpillä höystettynä ei käytä enää kukaan. Tänään kaupassa sain onnekseni todeta tämän luulon vääräksi. Siellä se pappa käveli maireana läpät ylhäällä. Hän oli ilmeisestikin todennut ne käytännöllisiksi. Sama se onko kesä vai talvi.
perjantai 19. marraskuuta 2010
Taideakatemian yö
Kävin eilen tutkailemassa Turun taideakatemialla, opiskelijoiden järjestämässä taideakatemian yössä, jossa oli avoimet ovet koko illan. Akatemia oli täynnä erilaista opiskelijoiden järjestämää ohjelmaa: sirkusesityksiä, tanssia, taidenäyttelyitä, savityöpajaa jne. Taiteen opiskelijoiden töitä löytyi käytävien seiniltä, auloista ja jopa vessoista, ne olivat ihan mielettömiä. Lemppareikseni nousivat kuitenkin kaverikuvaus-piste ja pinssipaja.
Taideakatemian jänniä paikkoja tutkiessa tulee väistämättä mieleen ajatus siitä, miksen itse voisi olla taiteilija!
Taideakatemian jänniä paikkoja tutkiessa tulee väistämättä mieleen ajatus siitä, miksen itse voisi olla taiteilija!
torstai 18. marraskuuta 2010
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Onnellisen karvaiset porkkanat
Eräänä päivänä ystäväni tuli luokseni katselemaan elokuvaa. Kuten jokaisessa kunnon tyttöjen leffaillassa, myös tässä, tarjoiluna oli dippivihanneksia. Pilkoin tyytyväisenä vihanneksia: kurkkua, paprikaa ja kukkakaalia. Seuraavana vuorossa oli porkkanat. Otin pussin jääkaapista ja huomasin hämmästyksekseni, että porkkanoissani kasvoi karvoja. Kyllä, KARVOJA! Sain osakseni huvittunutta paheksuntaa: kuka voi pitää porkkanoita niin kauan jääkaapissa, että niihin alkaa kasvaa karvoja?
Tämän tapahtumankin jälkeen olen törmännyt jääkaapissani karvaisiin porkkanoihin. En ole ollut täysin varma niiden hajanaisen karvoituksen syystä, kunnes sattumalta löysin vastauksen.
En ole laiminlyönyt porkkanoitani, eivätkä ne ole karvoituksestaan huolimatta onnettomia tai surullisia -porkkanani ovat onnellisia saadessaan lymyillä karvoineen päivineen jääkaapissani!
Olen iloinen että sain vastauksen porkkanoideni karvoituskysymykseen, mutta Mischief Champion on aiheuttanut minulle hyvää mieltä ja hymähdyksiä muulloinkin.
Tämän tapahtumankin jälkeen olen törmännyt jääkaapissani karvaisiin porkkanoihin. En ole ollut täysin varma niiden hajanaisen karvoituksen syystä, kunnes sattumalta löysin vastauksen.
En ole laiminlyönyt porkkanoitani, eivätkä ne ole karvoituksestaan huolimatta onnettomia tai surullisia -porkkanani ovat onnellisia saadessaan lymyillä karvoineen päivineen jääkaapissani!
Olen iloinen että sain vastauksen porkkanoideni karvoituskysymykseen, mutta Mischief Champion on aiheuttanut minulle hyvää mieltä ja hymähdyksiä muulloinkin.
Odd drawings to make you happy!
tiistai 16. marraskuuta 2010
Bussitunnelmia
Bussit on jotenkin jänniä. Tai ei edes jotenkin, vaan ne on. On hassua ja jollain tavalla koomista, että vieraita ihmisiä napataan kyytiin matkan varrelta ja siellä ne toisilleen tuntemattomat ihmiset nököttävät vieretysten.
Bussikuskeja on monenlaisia, mutta omalle kohdalleni sattuu aivan liian usein yrmeä ja ilkeä ratin kääntäjä. Se on sääli, sillä hymyilevän bussikuskin bussi pitää aina sisällään mielenkiintoisia henkilöitä. Viime viikolla bussissa matkustellessani kiinnitin erityisesti huomiota erilaisiin matkustajapersooniin.
Bussiin juoksijat
Vaikkei bussi olisi aikeissa lähteä vielä moneen minuuttiin, saa sen moottorin käynnistyminen osan bussia kohti matelevista ihmisistä kiirehtimään. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaupungilla tavallisissa vaatteissa juokseva ihminen on huvittava näky. Vielä huvittavampaa se on kun ihminen juoksee bussiin. Tyylejä on monia, ja hienoin hetki on se kun kiiruhtaja saapuu bussiin ja heittää kuskille jonkun "hauskan" heiton; "jaahas, päivän urheilusuoritus tehty".
Mammat
Erilaisia mammoja on mieletön variaatio, mutta yleisimpiä ovat vihaiset, nuorisoa halveksuvat mammat ja jututtaja-mammat. Vihaiset mammat päivittelevät nuorison huonoa käytöstä ja pitävät kaikki nyssykät ja pussukat viimeiseen asti viereisellä penkillään, jottei kukaan vahingossakaan pääse istumaan heidän viereensä. Jututtaja-mammat ovat nimensäkin mukaisesti jututtajia. Ei ole merkitystä istuuko vieressä angstinen teini vai katujen mies, jututtaja-mamma juttelee silti; "no kyllä on ilmoja pidellyt".
Vierustoverista ahdistuvat
Tätä ahdistusta esiintyy kahdessa eri muodossa: kun joku istuu viereen, tai kun itse joutuu istumaan tuntemattoman viereen. Laukut, reput ja kauppakassit ovat tämän matkustajatyypin tehokkaita työvälineitä. Kun kaiken mahdollisen mukana olevan tyhjentää viereiselle penkille, on epätodennäköisintä että viereen istuu joku. Jos tämä kuitenkin tapahtuu, kasvoille ilmestyy ahdistunut ilme muutaman tuskaisen huokaisun tahdittamana. Kasvot on välittömästi käännettävä ikkunaa kohti katsekontaktin välttämiseksi ja vartaloa on hivutettava kohti seinää, jottei kosketuskontaktia syntyisi.
Teinit
Nämä bussin takaosioon linnoittautuvat finninaamaiset ja angstiset teinit saavat minut usein pohtimaan sitä, että enhän minä ole koskaan ollut tuollainen. Enhän? Nämä matkustusrauhan häiritsijät pitävät melua keinolla millä hyvänsä. Jos he eivät aiheuta melua ryhmässä, se hoituu myös yksin, puhumalla puhelimeen tai soittamalla kännykästä nrj-hittejä. Jutut pitävät yleensä sisällään kertomuksia edellisviikonlopun ryyppyreissuista, siitä kuinka reksi on kusipää ja elämä perseestä.
Kuskin jututtajat
Tämä matkustajatyyppi pitää useimmiten sisällään katujen miehet ja vanhukset. Istumapaikka on tietysti valittu bussikuskin välittömästä läheisyydestä. Jututtaja on ainut keskustelun aktiivinen osapuoli ja kuski selviää kanssakäymisestä lähes poikkeuksetta mumisemalla. Jututtajan puheet pitävät yleensä sisällään sairaskertomuksia, maailman tilan päivittelyä, 7 päivää lehden otsikoita, säästä puhumista tai mitä tahansa jututtajalle sattuu juolahtamaan mieleen sillä hetkellä. Jututtaja pitää puheäänensä mahdollisimman korkeana, jotta koko bussi kuulee keskustelun.
Huumorissa parasta on, että sitä voi löytää sieltä, missä sitä vähiten odottaa olevan.
Bussikuskeja on monenlaisia, mutta omalle kohdalleni sattuu aivan liian usein yrmeä ja ilkeä ratin kääntäjä. Se on sääli, sillä hymyilevän bussikuskin bussi pitää aina sisällään mielenkiintoisia henkilöitä. Viime viikolla bussissa matkustellessani kiinnitin erityisesti huomiota erilaisiin matkustajapersooniin.
Bussiin juoksijat
Vaikkei bussi olisi aikeissa lähteä vielä moneen minuuttiin, saa sen moottorin käynnistyminen osan bussia kohti matelevista ihmisistä kiirehtimään. Olen aina ollut sitä mieltä, että kaupungilla tavallisissa vaatteissa juokseva ihminen on huvittava näky. Vielä huvittavampaa se on kun ihminen juoksee bussiin. Tyylejä on monia, ja hienoin hetki on se kun kiiruhtaja saapuu bussiin ja heittää kuskille jonkun "hauskan" heiton; "jaahas, päivän urheilusuoritus tehty".
Mammat
Erilaisia mammoja on mieletön variaatio, mutta yleisimpiä ovat vihaiset, nuorisoa halveksuvat mammat ja jututtaja-mammat. Vihaiset mammat päivittelevät nuorison huonoa käytöstä ja pitävät kaikki nyssykät ja pussukat viimeiseen asti viereisellä penkillään, jottei kukaan vahingossakaan pääse istumaan heidän viereensä. Jututtaja-mammat ovat nimensäkin mukaisesti jututtajia. Ei ole merkitystä istuuko vieressä angstinen teini vai katujen mies, jututtaja-mamma juttelee silti; "no kyllä on ilmoja pidellyt".
Vierustoverista ahdistuvat
Tätä ahdistusta esiintyy kahdessa eri muodossa: kun joku istuu viereen, tai kun itse joutuu istumaan tuntemattoman viereen. Laukut, reput ja kauppakassit ovat tämän matkustajatyypin tehokkaita työvälineitä. Kun kaiken mahdollisen mukana olevan tyhjentää viereiselle penkille, on epätodennäköisintä että viereen istuu joku. Jos tämä kuitenkin tapahtuu, kasvoille ilmestyy ahdistunut ilme muutaman tuskaisen huokaisun tahdittamana. Kasvot on välittömästi käännettävä ikkunaa kohti katsekontaktin välttämiseksi ja vartaloa on hivutettava kohti seinää, jottei kosketuskontaktia syntyisi.
Teinit
Nämä bussin takaosioon linnoittautuvat finninaamaiset ja angstiset teinit saavat minut usein pohtimaan sitä, että enhän minä ole koskaan ollut tuollainen. Enhän? Nämä matkustusrauhan häiritsijät pitävät melua keinolla millä hyvänsä. Jos he eivät aiheuta melua ryhmässä, se hoituu myös yksin, puhumalla puhelimeen tai soittamalla kännykästä nrj-hittejä. Jutut pitävät yleensä sisällään kertomuksia edellisviikonlopun ryyppyreissuista, siitä kuinka reksi on kusipää ja elämä perseestä.
Kuskin jututtajat
Tämä matkustajatyyppi pitää useimmiten sisällään katujen miehet ja vanhukset. Istumapaikka on tietysti valittu bussikuskin välittömästä läheisyydestä. Jututtaja on ainut keskustelun aktiivinen osapuoli ja kuski selviää kanssakäymisestä lähes poikkeuksetta mumisemalla. Jututtajan puheet pitävät yleensä sisällään sairaskertomuksia, maailman tilan päivittelyä, 7 päivää lehden otsikoita, säästä puhumista tai mitä tahansa jututtajalle sattuu juolahtamaan mieleen sillä hetkellä. Jututtaja pitää puheäänensä mahdollisimman korkeana, jotta koko bussi kuulee keskustelun.
Huumorissa parasta on, että sitä voi löytää sieltä, missä sitä vähiten odottaa olevan.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Loskasta viis
Ulkona on ihan kamalasti loskaa. Tänään kun kävelin koululle, ymmärsin, että tästä se neljän kuukauden loskavaellus alkaa. Vaikka aamulla näkymä oli surkea ja koululle päästyäni jalkani läpimärät, jostain kumman syystä olotilani ei edes harmittanut minua. Turha tässä on synkistellä, ei se sohjo mihinkään katoa.
Ja sitä paitsi, jos kengät ovat märät, niin voit olla varma, että et ole ainoa.
Jos loska kuitenkin harmittaa, pitää kuunnella hyvää musiikkia.
Kaksi mahtavaa The Killers coveria.
Ja sitä paitsi, jos kengät ovat märät, niin voit olla varma, että et ole ainoa.
Jos loska kuitenkin harmittaa, pitää kuunnella hyvää musiikkia.
Kaksi mahtavaa The Killers coveria.
maanantai 8. marraskuuta 2010
Meet the sloths!
Edellisessä kirjoituksessani mainitsin, että yksi hyvää mieltä tuova asia on ehdottomasti YouTuben eläinvideot. En ymmärrä miten ne voivatkin olla niin viihdyttäviä. Kerran sabotoin erästä ystävääni oikein urakalla löytämilläni videoilla joissa esiintyi eläimiä marsuista vompatteihin. Koaloista puhuessamme ystäväni kysyi minulta tosissaan että "Miten se oikein kirjoitetaan, onko se 'kuala'".
Tässä kreisien eläinvideoiden aatelia. Lemppareita ovat kylki kyljessä syövät kaverukset ja vihoviimeinen laiskiais-smile.
Meet the sloths from Amphibian Avenger on Vimeo.
Tässä kreisien eläinvideoiden aatelia. Lemppareita ovat kylki kyljessä syövät kaverukset ja vihoviimeinen laiskiais-smile.
Meet the sloths from Amphibian Avenger on Vimeo.
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
Little Miss Sunshine
Elämässä on paljon kurjia asioita: (koulu)työt jotka eivät lopu tekemällä, ilkeät bussikuskit, pilaantunut maito ja sen haju, laskut, se kun syksyllä pimeä tulee jo viideltä, jonottaminen, odottaminen, aina epäsopivaan aikaan soittavat lehtimyyjät, tilanteet jolloin kaikki sukat ovat pyykissä, likaiset tiskit… Listaa voisi jatkaa.
Kurjien asioiden määrä on vakio. Vain kohteet ja harmituksen taso vaihtelevat. Aina on jokin asia joka on huonosti, aina jostain voi valittaa, aina muilla on asiat edes jollain tasolla paremmin.
Elämässä on kuitenkin myös paljon kivoja asioita: vilpittömästi iloiset ihmiset, uuden musiikin löytäminen, leipominen, niiden leivonnaisten syöminen, hassut vanhukset, YouTuben eläinvideot, teen juominen, ystävät, laiskottelu, se että vaikka nyt on syksy ja aikaisin pimeää, niin kohta on kuitenkin taas kesä… Luulisin että tätä listaa voisi jatkaa jopa pidemmälle kuin kurjista asioista kertovaa.
(kuva: starpulse.com)
Kurjat asiat voidaan jakaa kahteen ryhmään: niihin joiden hyväksi ei voi tehdä mitään, ja niihin joiden hyväksi voi. Ensimmäisten kanssa täytyy oppia elämään ja jälkimmäisille on tehtävä jotakin.
Maanantai oli kurja päivä. Se oli juuri sellainen, jolloin pimeä tuli aivan liian aikaisin ja jolloin kaikki sukat olivat pyykissä. Mökötin koko päivän kotona. Illalla telkkarista tuli yksi lempi elokuvistani: Little Miss Sunshine, se on mieletön. Nauroin, hymyilin ja tulin hyvälle tuulelle.
(kuva: totalwallpapers.com)
Samalla päätin, että haluan kirjoittaa, etsiä ja löytää iloisia asioita. Ne voivat olla pieniä tai ne voivat olla suuria. Tärkeintä on se, että ne muistuvat mieleen juuri silloin kun kurjuudet ovat viemässä voiton, juuri silloin kun lehtimyyjä soittaa epäsopivaan aikaan tai juuri silloin kun teen joukkoon kaatamasi maito on pilaantunut. Haluan tehdä varaston joka on täynnä kurjuuksien vastakohtia, vähän kuin pahan päivän varalle, koska elämähän on ihan kivaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)