Taloyhtiön avoimet ovet

Naapurustossani asuu lähes poikkeuksetta kummallista porukkaa. Näihin kummajaisiin ei voi laskea mukaan nuorta miestä, joka muutama päivä sitten ystävällisesti varoitteli minua vaarallisesta pyöräilykelistä, alakerran mukavaa pariskuntaa, jonka miehen tapaa usein sunnuntai-aamupäivisin silmät punottaen pitsalaatikko kädessä tai  yläkerran tyttöä, joka kerran sanoi muutamat lohduttavat sanat kun istuin rappukäytävässä oveni ulkopuolella avaimetta.

Mutta mitä niihin kummajaisiin tulee. Alhaalla asuu poika, joka ilman kummempia selityksiä on typerys. Yläkerrassa on lapsiperhe, jonka lapset ovat suloisia, mutta vanhemmat ovat yrmeitä, tuskin vastaavat kun rappukäytävässä heitä tervehdin. Kerran rapussa oli lappu jossa ilmoitettiin talossamme suoritettavasta roolipelistä, ja kas kummaa, minähän satuin rappukäytävään samaan aikaan keskiakaisissa vaatteissa haahuilevien larppaajien kanssa. Kaikista lämpimimmät välit minulla on seinänaapureideni kanssa, jotka asuvat TOISESSA RAPUSSA. Tupareitani pitäessä he vaivautuivat TOISESTA RAPUSTA asti ilmoittamaan, että musiikki ja puheen taso on nyt aivan liian kovalla.

Vihasinpa, tai rakastinpa naapureitani kuinka paljon tahansa, on minulla silti hyvä, tai oikeastaan loistava idea. Olen nimittäin ehdottomasti sitä mieltä, että jokaisessa taloyhtiössä tulisi järjestää kerran vuodessa avoimet ovet. Sellainen päivä, jolloin pääsisi vapaasti tutustumaan muiden koteihin. Yhden päivän vuodesta koko talo olisi yhtä, ja rappukäytävässä voisi juosta sukkasillaan asunnosta toiseen ja jäädä mukavimpaan asuntoon pullakahville. Olen varma että oppisin ymmärtämään alakerran typerys-poikaa, larppaajia ja tympeitä perheenisiä ja äitejä paremmin jos pääsisin kurkistamaan heidän maailmaansa, edes hetkeksi.

Ideani on huikea! Eikö olekin? Ohoi isännöitsijä, kuuletko ehdotukseni!